Raamattu
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Raamattu on kristinuskon pyhä kirja. Se jakaantuu kahteen osaan: Uuteen ja Vanhaan testamenttiin. Testamentti tarkoittaa Jumalan kanssa solmittua liittoa. Raamatussa on yhteensä 66 kirjaa, joista Vanhaan testamenttiin kuuluu 39 ja Uuteen testamenttiin 27 kirjaa. Raamattu on noin tuhannen vuoden aikana kirjoitettu kirjasarja.
Kirkko vahvisti pyhien kirjojen kaanonin ensimmäisten kristillisten vuosisatojen aikana. Vanhan testamentin kirjat ovat syntyneet kirjallisessa muodossaan noin 800–160 eKr. Vanhan testamentin kaanon eli ohjeelliset kirjat olivat vakiinnuttaneet asemansa vuoteen 90 jKr. mennessä.
Uuden testamentin vanhimmat kirjat ovat 50-luvulta (Paavalin kirjeet) ja nuorimmat 150-luvulta (2. Pietarin kirje). Myös Uuden testamentin kirjat saavuttivat kanonisen arvovallan vähitellen, vaikka lopulliset päätökset asiasta tehtiin vasta 390-luvun kirkolliskokouksissa.
Luterilaisen kirkon tunnustuskirjojen mukaan Raamattu on ainoa sääntö ja ohje, jonka mukaan kaikki opit ja opettajat on koeteltava ja arvioitava. Katekismuksen mukaan Jumala itse puhuu meille Raamatussa ihmisten kielellä. Raamattu sisältää Jumalan erityisen ilmoituksen, joka ei ole löydettävissä muualta.
Raamatun historian tapahtumapaikkana on Palestiinan alue Välimeren itärannikolla. Vanha testamentti kertoo muinaisen Israelin ja Juudan kansojen vaiheista, Uusi testamentti Jeesuksen opetuksista, teoista, kuolemasta ja ylösnousemuksesta sekä ensimmäisten kristillisten seurakuntien elämästä.
Vanha testamentti sisältää lain (Tooran), profeetat ja kirjoitukset. Uudessa testamentissa on neljä evankeliumia, historiakirja Apostolien teot, kirjeitä seurakunnille ja apokalyptinen Johanneksen ilmestyskirja. Raamattu sisältää useita kirjallisuuden tyylilajeja kuten myyttejä, historiaa, lakeja, runoja ja lauluja, aforismeja, julistusta, novelleja, ennustuksia ja kirjeitä.
Vanha testamentti kirjoitettiin hepreaksi (katkelmia erityisesti Esran ja Danielin kirjassa arameaksi) ja Uusi testamentti kreikaksi. Keskiajalla lännen kirkon Raamatuksi vakiintui latinankielinen Vulgata. Lännen kirkon uskonpuhdistuksen myötä Raamattua alettiin kääntää kansankielille.
Suomenkielinen Uusi testamentti ilmestyi Mikael Agricolan kääntämänä vuonna 1548. Koko Raamattu saatiin suomeksi vuonna 1642. Seuraavat suomenkieliset raamatunkäännökset ovat vuosilta 1776, 1938 sekä 1992.
Vanhan testamentin varhaisimpaan käännökseen, kreikankieliseen Septuagintaan sisällytettiin Raamatun kaanoniin hyväksyttyjen kirjojen ohella myös ns. Vanhan testamentin apokryfikirjat.
