Terveydenhuollon etiikka
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Kristillisen ihmiskäsityksen mukaan elämän kunnioitus ja ihmisarvo ovat keskeisiä periaatteita syntymään, sairauteen ja kuolemaan liittyvissä kysymyksissä. Jokainen ihminen on kaikissa elämänvaiheissaan korvaamattoman arvokas ja ilmentää Jumalan rakkautta ja hyvyyttä. Terveydenhuollon etiikassa ei ole kysymys vain potilaan tilanteen ja erilaisten hoitomenetelmien ymmärtämisestä. Lähtökohdaksi tarvitaan myös moraaliarvoja, jotka koskevat elämän merkitystä, kärsimyksen ja kuoleman tulkintaa sekä terveyden ja sairauden sisältöä.
Kirkon mielestä ihmiselämän arvoa ei voida palauttaa mihinkään elämän laadullisiin osatekijöihin (esimerkiksi kauneuteen, terveyteen, suorituskykyyn, asemaan, rikkauteen ja hyödyllisyyteen). Elämä on itsessään arvo, joka perustuu Jumalan luomistyöhön. Siksi myös elämisen oikeus on ihmisen perusoikeus, johon kaikki muut hänen oikeutensa perustuvat.
Kirkon sairaalasielunhoidon keskuksen vuonna 1993 julkaisemassa terveydenhuollon etiikan puheenvuorossa Arvot ja armo käsitellään muun muassa elämän alkua ja aborttia, terveyden ja sairauden käsitteitä, terveydenhuollon priorisointia, ihmisarvoa, saattohoitoa ja eutanasiaa. Kirkon kanta eutanasiaan ja kuolemanrangaistukseen on kielteinen.
Hoidon priorisointi, eli potilaiden asettaminen tärkeysjärjestykseen varojen vähetessä, on vaikea eettinen kysymys. Priorisoinnissa on otettava huomioon hoitotarpeen yleisyys, taudin hoidettavuus, hoidon kiireellisyys, sairauden vakavuus sekä ennaltaehkäisy. Kirkon kanta on, että itse aiheutettua sairautta ei tule rajata pois hoidon piiristä. Sairautta ja yksilön syyllisyyttä ei pidä muutenkaan kytkeä toisiinsa. Tärkeintä on kärsimyksen vähentäminen luomakunnassa.
