Talous
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Kirkon talous on tarkoitettu palvelemaan kirkon tehtävän toteutumista. Taloudenhoito luo seurakunnille edellytyksiä hoitaa tehtäviään ja suoriutua velvoitteistaan.
Kirkon talous koostuu seurakuntien taloudesta sekä kirkon yhteisestä taloudesta. Seurakunta voi hoitaa talouttaan itsenäisesti tai se voi kuulua seurakuntayhtymään, jonka puitteissa hoidetaan siihen kuuluvien seurakuntien talous.
Seurakuntien talous
Seurakunnat ovat julkisoikeudellisia yhteisöjä, joiden talouden perusta on kirkon itsenäinen verotusoikeus sekä itsenäisyys seurakunnan omaa taloutta koskevassa päätöksenteossa. Seurakuntien taloudenhoidon puitteet on määritelty kirkkolaissa ja -järjestyksessä sekä taloussäännössä.
Seurakuntien talouden keskeisimmät tekijät ovat verotulot ja henkilöstömenot. Seurakuntien verotulot vaihtelevat suuresti suhdanteiden ja työllisyystilanteen mukaan. Myös paikkakuntakohtaiset erot ovat huomattavat.
Seurakuntien talousarviosta päättävät seurakuntavaaleilla valitut luottamushenkilöt eli kirkkovaltuusto (seurakuntayhtymissä yhteinen kirkkovaltuusto). Seurakunnista saa seurakuntakohtaisia tilinpäätöstietoja. Kirkkohallitus kokoaa vuosittain tilastoja seurakuntien ja kirkon taloudesta.
Kirkon keskusrahasto
Kirkon yhteisestä taloudesta pääosan muodostaa kirkon keskusrahasto, joka on kirkon yhteisten tehtävien hoitoa varten. Keskusrahasto avustaa syrjäseutujen vähävaraisia seurakuntia, jotka eivät tulisi toimeen pelkästään paikkakunnalta kerättävillä verotuloilla.
Keskusrahasto toimii eläkelaitoksena, joka maksaa kirkon työntekijöiden eläkkeet. Keskusrahastosta katetaan myös kirkon yhteisen toiminnan sekä hiippakuntien menot. Keskusrahaston talousarviosta päättää kirkolliskokous ja sen hallituksena toimii kirkkohallitus. Varansa rahasto saa seurakunnilta.
