Sielunhoito
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Sielunhoito on yksityisen ihmisen auttamista hänen elämäänsä, ihmissuhteitaan ja jumalasuhdettaan koskevissa kysymyksissä. Sielunhoito on henkilökohtaista keskustelua papin tai maallikon kanssa. Yksityisen sielunhoidon rinnalla puhutaan yleisestä sielunhoidosta, joka toteutuu eri tavoin seurakunnan työssä, ennen muuta jumalanpalveluksessa.
Sielunhoidon tavallisin menetelmä on keskustelu tai mahdollisesti pitkäkestoinen keskustelujen sarja. Siihen voidaan liittää myös Raamatun lukemista, rippi tai ehtoollisen vietto. Sielunhoitoon liittyy aina vaitiolovelvollisuus. Papille ripittäytyessä se on ehdoton.Kirkkolain mukaan sielunhoidossa papille uskottua asiaa eikä papille uskoutunutta henkilöä saa ilmaista.
Sielunhoitoa tarvitseva voi kysyä sielunhoidon mahdollisuutta seurakunnastaan tai kääntyä suoraan seurakunnan työntekijän tai seurakuntien yhteisissä erityistehtävissä palvelevien, esimerkiksi perheneuvojien tai sairaalasielunhoitajien, puoleen. Joissakin seurakunnissa on päivystäviä pappeja tai erityisiä päivystysaikoja sielunhoitoa varten. Myös Palveleva puhelin ja Palveleva netti toimivat sielunhoidon välineenä.
