Saddukeukset

Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto

Saddukeukset olivat uskonnollinen ja valtiollinen puolue, joka vaikutti juutalaisuudessa makkabilaisajalta 100-luvun puolivälistä eKr. aina Jerusalemin hävitykseen 70 jKr. saakka. He edustivat aikansa yläluokkaa ja temppelipapistoa. Saddukeusten nimen uskotaan tulevan kuningas Daavidin ylipappina palvelleen pappi Sadokin suvusta. Pappien lisäksi saddukeuksiin kuului korkea-arvoisia maallikkoja.

Saddukeuksia johtivat Jerusalemin ylipapit, jotka olivat kansan poliittisia johtajia. Saddukeusten uskonnonharjoitus keskittyi Jerusalemin temppelin uhrikultin toimittamiseen. Heidän teologiansa suuntautui tämänpuoleiseen. Saddukeukset vaalivat perinteitä, vastustivat fariseusten lain tulkintaa eivätkä uskoneet ylösnousemukseen ja kuolemanjälkeiseen elämään (vrt. Ap. t. 23:4–9). Jeesuksen aikana he myötäilivät roomalaisen miehitysvallan politiikkaa.

Uudessa testamentissa saddukeukset kuvataan Jeesuksen halveksijoina, jotka ajoivat muun muassa Jeesuksen ristiinnaulitsemista. Jeesus puolestaan kritisoi saddukeuksia. Hänen mielestään he ottivat huomioon vain maalliset asiat eivätkä tunteneet kirjoituksia tai Jumalan tahtoa. Kansan keskuudessa saddukeuksia suuremmassa suosiossa olivat fariseukset.