Saarnatuoli
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Saarnatuoli on kirkossa oleva puhujan paikka. Kirkon etuosaan sijoitettiin aluksi lukupulpetteja evankeliumien lukemista varten. Seurakunnasta katsoen vasemmanpuoleista (alttarilta oikeanpuoleista) ja pohjoista lukupulpettia alettiin käyttää saarnan pitämiseen 300-luvun lopulla.
Saarnatuolin sijainti ilmaisee, että pääasia on evankeliumi Kristuksesta. Se on sijoitettu vanhoissa kirkoissa lehterien tasalle. Näin on haluttu korostaa Jumalan sanan asemaa ja saarnan tärkeää roolia sekä opetuksellisesti että julistuksellisesti.
Saarnatuoleja on sijoitettu myös oikealle etelän puolelle lähelle ikkunaa valon tai lehterirakennelmien vuoksi. Saarnatuoli-nimitys tulee siitä, että kirkoissa on ollut erityisiä piispantuoleja. Niitä alettiin rakentaa seurakuntien kasvaessa ja saarnatehtävän siirtyessä enimmäkseen papeille. Aiemmin tehtävän olivat hoitaneet piispat omista piispanistuimistaan käsin.
Katolisissa piispankirkoissa sellainen on edelleen. Suurikokoiset korkeat saarnatuolit alkoivat yleistyä vasta keskiajan lopulla. Suomen vanhin säilynyt saarnatuoli on Hattulan keskiaikaisessa Pyhän Ristin kirkossa.
