Saamen kielen asema
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Saamen kielen asema on vahvistunut luterilaisessa kirkossa viime vuosina. Vuonna 1994 tuli voimaan kirkkolaki, joka määräsi, että seurakuntien pitää järjestää toimintaa ja tarjota palveluja saamen kielellä saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaisten kotiseutualueeseen kuuluu Enontekiö, Inari, Utsjoki sekä Lapin paliskunnan alue, joka sijaitsee Sodankylän kunnassa. (Kirkkolaki 4:4)
Oulun hiippakunnan tuomiokapitulissa ja niissä seurakunnissa, jotka kuuluvat saamelaisten kotiseutualueeseen, noudatetaan lakia vuodelta 1991. Sen mukaan saamen kieltä on oikeus käyttää viranomaisten kanssa asioitaessa. (Kirkkolaki 3:5).
Vuonna 2004 tuli voimaan uusi kielilaki ja saamen kielilaki. Marraskuussa 2003 kokoontunut kirkolliskokous jätti tämän johdosta kirkkolakiin ja kirkkojärjestykseen esitetyt muutokset raukenemaan. Kirkolliskokous jatkaa asian käsittelyä.
Saamelaisilla on oma kirkolliskokousedustaja
Kirkolliskokous päätti keväällä 1999, että saamelaiset saavat oman edustajan evankelis-luterilaisen kirkon ylimpään päättävään elimeen, kirkolliskokoukseen. Valinnan tekevät saamelaiskäräjien kirkkoon kuuluvat jäsenet.
Oulun hiippakuntaan saatiin syksyllä 2008 saamelaistyön sihteeri, jonka tehtävänä ovat saamelaisten kirkollisen työn ja erilaisten hankkeiden koordinointi sekä Barentsin alueen saamelaisten kirkollisten yhteyksien hoitaminen.
Lapin seurakunnissa on työskennelty jo pitkään saamen kielen käytön lisäämiseksi. Monet seurakuntien työntekijät ovat opiskelleet saamen kieltä. Radiohartauksia tunturi-, inarin- ja koltansaameksi on pidetty jo vuosia. Hengellistä kirjallisuutta on käännetty jonkin verran saameksi.
Nykyisen kirjoitustavan mukainen virsikirja pohjois- ja inarinsaameksi saatiin käyttöön vuonna 1993 ja Uusi testamentti pohjoissaameksi vuonna 1998. Kirkollisia kirjoja on käännetty pohjois- ja inarinsaameksi.
Suomessa on noin 7000 saamelaista, joille on alkuperäiskansana turvattu kulttuuri-itsehallinto.
Tutustu myös
