Lestadiolaisuus – Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto

Lestadiolaisuus

Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto

Lestadiolaisuus on yksi kirkon piirissä vaikuttavista herätysliikkeistä. Se syntyi Lars Leevi Laestadiuksen (1800–1861) saarnatoiminnan vaikutuksesta Ruotsin pohjoisimmassa Lapissa. Herätyksiä ilmeni 1840-luvulta lähtien, ja vähitellen ne laajenivat myös Suomen puolelle. Muutamassa vuosikymmenessä Suomesta tuli lestadiolaisuuden huomattavin tukialue.

Laestadiuksen jälkeen liikkeen johtoon nousi Juhani Raattamaa (1811–1899), joka vaikutti suuresti liikkeen opilliseen kehitykseen. Lestadiolaisuuden yhtenäinen kausi päättyi vuosisadan vaihteessa suureen hajaannukseen, joka johtui liikkeen leviämisestä, Raattamaan kuolemasta ja opillisista erimielisyyksistä.


Sisällysluettelo

Lestadiolaiset suuntaukset

Vanhoillislestadiolaisuus

Vanhoillislestadiolaisuus muodostui alusta alkaen lestadiolaisuuden suurimmaksi ryhmäksi. Sen keskusjärjestö on vuonna 1906 perustettu Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistys eli SRK. Sisarjärjestöjä sillä on Ruotsissa, USA:ssa, Kanadassa, Venäjällä ja Virossa.

Vanhoillislestadiolaisuuden kannattajien määrä on arvioitu yli 100 000:ksi. Liike on levinnyt voimakkaimmin Pohjois-Pohjanmaalle, Oulun seudulle sekä Koillismaalle. Paikallisia rauhanyhdistyksiä on noin 250. Liikkeen pää-äänenkannattaja on Päivämies-lehti.

Suviseurat

Vanhoillislestadiolaisten valtakunnalliset, nelipäiväiset suviseurat on maamme laajin hengellinen tapahtuma. Osanottajia on noin 70 000–80 000, joista suurin osa on lapsia ja nuoria. Ensimmäiset suviseurat pidettiin Oulussa vuonna 1906.

Esikoislestadiolaisuus

Esikoislestadiolaisuus on nykyään vanhoillislestadiolaisuutta avoimempi suhteessa kirkkoon ja muihin herätysliikkeisiin. Liikkeen keskus on Ruotsin vanhalla suomalaisalueella, mutta esikoisuus on muodostunut kansanliikkeeksi paikoitellen myös Suomessa. Liikkeen piiriin kuuluu vajaat 10 000 henkeä. Esikoislestadiolaisten lehti on nimeltään Rauhan Side. Liike vaikuttaa myös muissa Skandinavian maissa ja Yhdysvalloissa sekä tekee lähetystyötä Baltiassa ja Venäjällä.

Uusheräys

Uudenheräyksen syntytaustana on lestadiolaisuudessa 1800-luvun loppuvuosina ilmennyt kuohunta. Uusheräys on lestadiolaisista suunnista kaikkein avoimin ulkopuolisille yhteyksille. Sillä on noin 3000 kannattajaa pääasiassa Pohjois-Suomessa ja Keski-Pohjanmaalla. Uusheräys julkaisee Lähettäjä-lehteä. Se on ollut koko historiansa ajan aktiivinen lähetystyössä. Päätoimintamuoto ovat seurat, joita pidetään lähinnä rukoushuoneilla.

Rauhansanalaisuus

Rauhansanalaisuus on perusnäkemyksiltään vanhoillislestadiolainen ryhmittymä, mutta se on pääuomaa opillisesti väljempi suuntaus. Liikkeellä on Suomessa noin 7000 kannattajaa. Suuntaus tunnetaan myös nimellä pikkuesikoisuus. Liikkeen lehti on Rauhan Sana. Rauhansanalaisuus vaikuttaa myös Pohjois-Ruotsissa ja -Norjassa. Lestadiolaissuuntauksista ryhmä on kansainvälisin, ja sillä on yhteyksiä Venäjälle ja Baltiaan sekä ennen kaikkea Pohjois-Amerikkaan. Amerikkalainen sisarjärjestö, vuonna 1928 perustettu apostolis-luterilainen kirkkokunta (Apostolic Lutheran Church) on 1960-luvulta alkaen tehnyt lähetystyötä mm. Nigeriassa, Guatemalassa ja Intiassa.

Elämänsanalaisuus

Elämänsanalaisia lestadiolaisia on vain noin 300 henkilöä. Elämänsanalaisuus syntyi 1960-luvun alussa, kun ryhmä pappeja ja maallikoita erkaantui SRK:n edustamasta vanhoillislestadiolaisuudesta. Sitä kutsutaan myös pappislinjaksi, sillä suuri osa liikkeen kannattajista oli pappeja. Lestadiolainen ylioppilaskoti Helsingissä on liikkeen ylläpitämä.


Kirkko ja lestadiolaisuus

Kirkon ja ympäröivän yhteiskunnan suhde erityisesti vanhoillislestadiolaisuuteen on ollut ajoittain jännitteinen. Liike on pysynyt kuitenkin päättäväisesti kirkon sisällä, vaikka jotkut sen teologiset korostukset poikkeavatkin luterilaisesta opista (esim. kaste-, ja kirkkokäsitys). Vanhoillislestadiolainen uskonyhteisö pitää itseään tosi kirkkona, jonka "Hengen virka" kokoaa uskovat "yhteen laumaan Yhden Paimenen ympärille".

Lestadiolainen elämänmuoto

Seurat ovat lestadiolaisuuden keskeisin kokoontumismuoto. Seuroja pidetään useimmiten kodeissa. Puhujilta, myös papeilta, edellytetään lestadiolaisyhteisön hyväksyntää. Julistuksen keskeisinä tuntomerkkeinä ovat parannuksen saarnaaminen ja syntien anteeksiantamuksen julistus.

Lestadiolaissaarnaajat julistavat synnit anteeksi Jeesuksen nimessä ja veressä. Liikkeessä käytetään niin yleistä synninpäästöä kuin rippiä. Oikeus synninpäästön julistamiseen kuuluu kaikille uskoville. Lestadiolaiset hyväksyvät uskoviksi usein vain liikkeen omassa vaikutuspiirissä olevat kristityt.

Vanhoillislestadiolaisten laulukirja on Siionin Laulut. Esikoislestadiolaiset käyttävät kirjaa Virsikirja ja hengellisiä lauluja. Muissa lestadiolaisuuden suuntauksissa lauletaan Siionin Matkalauluja.

Lestadiolaiseen elämänmuotoon kuuluvat usein suuret perheet ja perhekeskeinen elämä. Uskonsisaret ja -veljet voivat tervehtiä toisiaan perinteisillä lestadiolaisilla tervehdyksillä kuten ”Jumalan rauhaa” tai ”Jumalan terve”.

Tutustu myös

Muualla verkossa

Henkilökohtaiset työkalut