Lapsettomuuden hoito
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Kirkon kannan mukaan hedelmöityshoidot tulee sallia vain avioliitossa eläville pareille. Avioliitto turvaa parhaiten lapselle molemmat vanhemmat, vanhempien huolenpidon ja taloudellisen turvan.
Elämän pohja on biologis-geneettinen, mutta vanhemmuus on biologista ja sosiaalista. Lapsi kuuluu siihen perheeseen, johon hän syntyy. Hedelmättömyyshoitojen puitteiden määrittelyn on perustuttava perheiden tukemiseen sekä lapsen oikeuksiin ja hyvinvointiin.
Hedelmöityshoitomenetelmien rajaus on tarpeen. Ihminen ei ole itsensä luoja. Siksi ihmisen biologiseen kajoamiseen tulee asettaa rajat. Vain sellaiset menetelmät voidaan sallia, jotka noudattavat luonnon omaa järjestelmää ja joiden avulla aikaansaatu yksilön kehitys olisi mahdollinen myös tavanomaisesti. Myös alkiotutkimuksen rajoittaminen on perusteltua.
Hedelmöityshoitojen tulee tapahtua valvotusti, eri osapuolten suostumukseen perustuen ja luvanvaraisesti. Sijaissynnyttäjän käyttö ei ole kirkon kannan mukaan mahdollinen ratkaisu, koska raskaudenaikainen suhde äidin ja lapsen välillä on tärkeä kummankin kannalta. Myöskään kuolleen henkilön sukusolujen käyttöä ei pidetä sallittavana.
Vieraiden, luovutettujen sukusolujen käytön edellytyksenä on, että molemmat puolisot hyväksyvät sen. Lapsella on oikeus syntyä perheeseen, ei ennalta määrättyyn isättömyyteen. Isyyslakia pitäisikin muuttaa kirkon kannan mukaan siten, että hedelmättömyyshoitoon luvan antanut mies on lapsen isä.
On toivottavaa, että 18 vuotta täytettyään lapsella olisi oikeus saada tietää sukusolujen luovuttajan henkilöllisyys. Jos luovuttaja ei tähän suostu, persoonatonta henkilökuvaustakaan ei olisi syytä antaa; anonymiteetin suojan vuoksi henkilökuvauksen antama informaatio jäisi joka tapauksessa riittämättömäksi lapsen tarpeita ajatellen.
Kaikkea, mihin lääketiede pystyy, ei tarvitse eikä ole syytä tehdä. Siksi on tärkeää kysellä eettisiä rajoja ja yhteistä vastuuta elämän ja Luojan edessä. Lapsen saaminen ei ole ihmisoikeus eikä sitä tule sellaisena pitää, vaikka tahaton lapsettomuus voikin olla kipeä asia. Nöyrtyminen elämän edessä voi merkitä suostumista lapsettomuuteen ja elämän sisällön löytämistä muista tehtävistä. Adoptio saattaa olla hyvä vaihtoehto lapsettomille pareille.
