Eksegetiikka

Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto

Eksegetiikka eli raamatunselitysoppi, tai nykyisin tieteellinen raamatuntutkimus, on teologian haara, joka tutkii Raamattua (kr. eksegeomai = selittää, kuvata tarkasti, mm. Luuk. 24:35, Ap. t. 10:8, Joh. 1:18). Tieteellisenä oppiaineena se jakautuu yleisesti Vanhan ja Uuden testamentin eksegetiikkoihin. Raamatun alkukielten (pääosin kreikan ja heprean) hallinta sekä vanhat tekstikäsikirjoitukset muodostavat tutkimuksen välttämättömät apuvälineet.

Tutkimuskohteina ovat olleet perinteisesti Raamatun tekstien syntyhistoria ja kunkin ajan historialliset ilmiöt, mutta nykyisin yhä useammin myös Raamatun ajan sosiologia, Raamatun tekstien kirjoittajien luova kirjoitusprosessi, Raamatun vaikutushistoria jne. Pyrkimyksenä on tekstien tulkitseminen niiden alkuperäisen kontekstin eli ympäristön mukaisesti. Perinteistä eksegetiikan menetelmää kutsutaan historiallis-kriittiseksi.

Tutkimusmenetelmän nimestä huolimatta eksegeesin parissa työskentelevä eksegeetti eli eksegetiikan tutkija ei suhtaudu tekstiin kuten esimerkiksi konserttia sanomalehteen arvosteleva kriitikko, vaan hän yrittää ymmärtää tutkimuskohteensa syntyprosessia ja alkuperäistä sanomaa neutraalisti.