Diakonaatti
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Diakonaatti tarkoittaa kirkon hengelliseen virkaan kuuluvaa, papin virasta erillistä palveluvirkaa. Virallista keskustelua diakonaatin perustamisesta Suomen kirkkoon on käyty vuodesta 1994 lähtien.
Vuosina 1994–1997 diakonaattia pohti kirkolliskokouksen diakonaattikomitea puheenjohtajanaan piispa Olavi Rimpiläinen. Komitea esitti diakonaatin perustamista kirkon hengelliseksi viraksi piispuuden ja pappeuden rinnalle. Diakonaattiin kuuluisivat diakonian, kasvatuksen ja kanttorin virat, ja siihen liityttäisiin piispallisessa vihkimyksessä. Näin Kristuksen kirkon virka miellettäisiin kolmisäikeiseksi.
Vuonna 2000 kirkolliskokous asetti virkarakennekomitean, jonka puheenjohtajana oli teologian tohtori Jaakko Ripatti. Komitea esitti vuonna 2002 jättämässään mietinnössä, että diakonaattiin kuuluisivat diakonian viranhaltijoiden ja nuorisotyönohjaajien lisäksi kanttorit, lehtorit, lapsityönohjaajat sekä päätoimiset lähetyssihteerit.
Syksyn 2003 kirkolliskokous lähetti asian kirkkohallitukselle viimeisteltäväksi sillä täsmennyksellä, että diakonaattiin sisältyisivät tässä vaiheessa diakonian viranhaltijat, nuorisotyönohjaajat ja kanttorit. Asia palasi keväällä 2004 asetetulle uudelle kirkolliskokoukselle. Asian käsittely on vielä kesken.
Diakonaattia on pohdittu myös kirkkojen välisissä neuvotteluissa. Kirkkojen maailmanneuvoston Faith and Order -komission BEM-asiakirjassa kirkon virka nähdään papin, piispan ja diakonian virkana. Porvoon julkilausumassa luterilaiset ja anglikaanit pyrkivät yhdistämään näkemyksiään diakonian virasta.
