Avioliittoon vihkiminen
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Pappi toimittaa avioliittoon vihkimisen. Siinä tapahtuu kaksi asiaa. Yhteiskunnan kannalta vihkiminen on oikeudellinen tapahtuma, jossa avioliitto saa lainvoiman. Siksi vihkijällä on oltava kelpoisuus tehtävän suorittamiseen. Kirkolle vihkiminen on papin toimittama hengellinen tilaisuus ja jumalanpalvelus.
Kirkollisessa avioliittoon vihkimisessä heijastuu näkemys, jonka mukaan avioliitto on Jumalan asettama ja Jeesuksen vahvistama. Vihkimisen siunaus kohdistuu ensi sijassa siihen liittoon, jonka nainen ja mies solmivat. Samalla puolisoille rukoillaan voimaa elää keskinäisessä rakkaudessa ja uskollisuudessa.
Pari voidaan vihkiä sen jälkeen, kun vihittävät ovat saaneet todistuksen siitä, että avioliiton solmimiselle ei ole estettä. Suomessa on kymmeniä rekisteröityjä uskonnollisia yhdyskuntia, joille opetusministeriö on myöntänyt vihkimisoikeuden.
Luterilaisen kirkon vihittävien tulee olla rippikoulun käyneitä kirkon jäseniä. Heidät voidaan vihkiä kirkollisesti, vaikka parin toinen osapuoli ei kuulu kirkkoon, mutta on muun kristillisen kirkon tai uskontokunnan jäsen. Piispainkokous on vuonna 1988 määritellyt ne uskontokunnat Suomessa, joiden jäsenet voidaan vihkiä kirkollisesti.
Kirkollisessa vihkimisessä tulee olla paikalla vähintään kaksi todistajaa. Jotta vihkiminen olisi juridisesti sitova, täytyy vihittävien pyytää rekisteriviranomaiselta avioliiton esteiden tutkinta eli kuulutukset.
Vihkiminen voidaan toimittaa aikaisintaan 7 vuorokauden kuluttua avioesteiden tutkinnasta ja viimeistään 4 kuukauden kuluessa siitä.
Vihkiminen toimitetaan kirkkokäsikirjassa olevan avioliittoon vihkimisen tai morsiusmessun kaavan mukaan.
Jollei toinen tai kumpikaan vihittävistä ole minkään kirkon jäsen, vihkimisen hoitaa maistraatti. Suomen maallisen lain näkökulmasta kirkollinen vihkiminen ja siviilivihkiminen maistraatissa ovat vaihtoehtoisia. Molemmat ovat juridisesti sitovia.
Myös kirkon jäsenet voivat solmia siviiliavioliiton. Tällainen avioliitto voidaan erikseen kirkollisesti siunata. Se on myös mahdollista, jos kirkollinen vihkiminen on tapahtunut muussa kristillisessä yhdyskunnassa kuin luterilaisessa kirkossa.
