Areiolaisuus

Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto

Aleksandrian presbyteeri Areios (k. 336) opetti, että Kristuksessa ihmiseksi tullut Sana on eri olemusta kuin Isä. Areios ja hänen kannattajansa pitivät Kristusta luotuna olentona. Kristuksen katsottiin kuuluvan luomakuntaan ja olevan siten Jumalan alapuolella. Vain Isä on syntymätön, iankaikkinen.

Areiolaisuus tuomittiin harhaopiksi eli heresiaksi. Nikean ekumeenisessa kirkolliskokouksessa vuonna 325 jKr. kirkon katolinen usko Kristuksesta ilmaistiin sanoilla ”syntynyt, ei luotu” ja ”Isän kanssa yhtä olemusta” (Nikean uskontunnustus).

Nikean kirkolliskokouksen päätös vahvistettiin Konstantinopolin kirkolliskokouksessa vuonna 381. Samalla selvennettiin kristillistä oppia Pyhästä Hengestä. Isän, Pojan ja Pyhän Hengen suhde lausuttiin muodossa ”yksi olemus, kolme persoonaa”. Tämän jälkeen areiolaisuus menetti huomattavasti merkitystään. Se ehti kuitenkin levitä germaanien keskuuteen.