Apokryfiset kirjat
Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto
Apokryfisiä kirjoja ovat ne juutalaiset ja varhaiskristilliset kirjat, joita varhainen kirkko ei tunnustanut Raamatun kaanoniin kuuluviksi.
Vanhan testamentin apokryfisiä kirjoja ovat 1. ja 2. Makkabealaiskirja, Juditin, Tobiaan, Siirakin, Viisauden ja Barukin kirjat sekä kaanonista puuttuvat katkelmat Danielin ja Esterin kirjasta sekä Aikakirjoista.
Vanhan testamentin apokryfiset kirjat ovat säilyneet varhaisessa kreikankielisessä Vanhan testamentin kirjojen käännöksessä eli Septuagintassa, mutta ne puuttuvat Vanhan testamentin alkuperäisestä hepreankielisestä kaanonista.
Vanhan testamentin apokryfiset kirjat sisältyvät lisäosana joihinkin vanhoihin suomalaisiin Raamattuihin. Luther hyväksyi ne Raamatun liitteeksi, koska hän piti niitä hyödyllisinä.
Tunnetuimmat Uuden testamentin apokryfisista kirjoista ovat Jaakobin, Nikodeemuksen, Tuomaan ja Pietarin evankeliumit sekä Tuomaan, Paavalin ja Johanneksen teot ja pienet kertomukset Jeesuksen lapsuudesta sekä lukuisat apokalypsit.
Kirkolliskokous asetti 1999 komitean kääntämään Vanhan testamentin apokryfikirjoja suomen kielelle.
