Almu

Aamenesta öylättiin - kirkon ja uskon sanasto

Almu tarkoittaa armeliaisuuslahjaa (esim. Matt. 6:2–4). Sekä juutalaisuudessa että islaminuskossa almujen anto on ollut uskonnollinen velvollisuus. Sillä on ollut tärkeä merkitys aikana, jolloin sosiaalihuoltoa ei ollut.

Luterilainen reformaatio mursi keskiajan käytännön, jossa armeliaisuus perustui kerjäämiseen. Sen tilalle tuli yhteisön vastuu. Saksan Wittenbergissä kerjääminen kiellettiin. Kaupunkiin perustettiin yhteinen kassa, josta myönnettiin avustuksia apua tarvitseville. Samasta kassasta kustannettiin terveydenhuolto ja koulu.

Perinteistä almu-sanaa ei juurikaan käytetä. Omastaan antamisen tapa on säilynyt muun muassa osallistumisena rahankeräyksiin kuten kolehtiin, joilla autetaan hyvinvoinnin ulkopuolelle jääviä lähimmäisiä lähellä ja kaukana.